Talvisodan lopulla perheemme sai jo toisen sankarivainajansa. Ensimmäinen oli sodan alussa 16.12.39 Muolaan Leipäsuolla kaatunut Ainon mies, luutnantti Nils Oskar Perri. Väinön ja Ainon nuorin veli Erkki kaatui Vuosalmen ankarissa taisteluissa vain noin viikkoa ennen rauhantuloa 13.3.1940.
Aapo
Maalimansota sytty
– Läheppä Väinö isän kansa mummulaan.
Äiti se mulle näin sano, ja mieluinen kehotus se oliki, sillä mummula oli mieluinem paikka. Siälä oli vanhaäiti ja vanhaisä, elikkä mummu ja pappa niinku meillä sanottiin, ja Veikko-eno ja kaks musterija Tyyni ja Salli. Ja sitte siälä oli puusepävverstas, josa pappa ja eno höyläili ja sahhaili ja liimaili, ne ku oli molemmat puuseppiä. Ja sitte siälä oli jännittävät pimiät kiartoportaat, joita pitkin noustiin vinttikamariin.
Ukki kuoli 50v sitten
Aleksander Antinpoika Väisänen (13.12.1882 – 20.12.1958), jota Lare ja minä kutsuimme Ukiksi, kuoli 50 vuotta sitten Helsingissä. Hän syntyi Suomen Suuriruhtinaanmaahan keisari Aleksanteri III aikaan (siitä varmaan nimikin?!). Hänen syntymästäänkin on joulukuussa kulunut 126 vuotta. Hän siis syntyi ennen aikaa, ”kun isä lampun osti”! Ja hän kuoli vähän ennen, kuin meille tuli kotiin ensimmäinen televisio!
Muistoja Päämajasta 1941-44
Väinö J. Tervaskari kirjoitti meille pojilleen oheiset muistelot sotavuosiltaan Mikkelin Päämajassa vuosilta 1941-44. Huomaamme, että Isä oli paljossa mukana, ja olen iloinen, jos hänen kertomansa kiinnostaa seuraavaakin sukupolvea Tervaskareja.
Santahaminan vanha ja uusi koulu
Santahamina seura ry – 27.7.2004
Kuva vuodelta 1947/8. Erik Hautamäen albumi.
Santakuopan reunalla Papinlahdessa, aivan lentolaivueen komentajan asunnon vieressä ja ilmailutelakan kohdalla oli hirsinen harmaa koulurakennus. Siinä aloitin koulunkäyntini vuonna 1928, joskin jo sitä ennen olin käynyt samaisessa rakennuksessa leikkikoulua. Leikkikoulun opettajana toimi Sirkka Nikulainen, joka proomulta oli minut pelastanut hukkumiselta. Hänen apunaan oli leikillisissä touhuissamme Vera Stenholm, isona tyttönä. Rakennus oli hiukan ahdas ja siksi olimme paljon ulkona ja sisällä olo oli jonkinlaista vuorottelua.
Lapsuuteni Oulua, VIII – Piaksusaappaat
Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua, VIII
Näin joulun alla isäni muistelo yhdestä joulusta noin 85 vuoden takaa. Siihen aikaan ilmeisesti oli jo joulupukkeja mutta se nykyajan iloinen, punanuttuinen ja savupiipun kautta yöllä sisään tuleva pukki on kyllä Coca-Colan pukki 1930-luvulta.
Lapsuuteni Oulua VI – Suomi itsenäistyy
Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua VI
Itsenäinen Suomi täyttää nyt 90 vuotta. Laitan sukuportaaliin suvun luettavaksi Väinö J. Tervaskarin omat muistelot puutalojen Oulusta ajalta, jolloin Suomea itsenäistettiin.
Isäni kirjoitti muistelonsa alunperin vanhalla Oulun murteella. Minun oli pakko suomentaa sitä enemmän nykysuomeen, jotta sitä olisi helpompi lukea.
Laitan nyt ensimmäiseksi muisteloksi ajankohtaisuuden vuoksi numeron VI. Vedämme 6.12 lipun salkoon ja sytytämme kynttilän kunnioittaaksemme niitä kahta sukupolvea, joiden ansioista Suomi sai itsenäisyyden ja taisteli säilyttääkseen sen!
Sukunimihistoriaa
Ennen Tervaskaria sukunimemme oli Taimi (1906-1935).
Sitä ennen nimi oli Nikander.
Tämä sukuhaara on lähtöisin Hausjärveltä, Etelä-Hämeestä. Vanhin Nikanderin nimi, jonka olen löytänyt on alla oleva merkintä Hausjärven Vihittyjen luettelosta vuonna 1805.
Hausjärvellä on Vantaa-niminen kylä, ja samalla minullekin selvisi, mistä Vantaanjoki saa alkunsa!
Pielaveden Ikäheimot
Pielavesi on vajaan viidentuhannen asukkaan luonnonkaunis
maalaisseurakunta Pohjois-Savossa, Siilinjärven rovastikunnassa
ja Kuopion hiippakunnassa.
maalaisseurakunta Pohjois-Savossa, Siilinjärven rovastikunnassa
ja Kuopion hiippakunnassa.
Historiaa
Pielaveden seurakunta itsenäistyi omaksi seurakunnakseen vuonna 1811. Sitä ennen pitäjän läntinen puoli kuului Rautalammin seurakuntaan ja samalla Turun hiippakuntaan ja itäinen puoli Iisalmen seurakuntaan ja Viipurin hiippakuntaan. Kappeliseurakuntana Pielavesi on ollut jo vuodesta 1683.
Vuonna 1682 pielavetiset talonpojat anoivat Viipurin piispa Petrus Bångilta lupaa rakentaa Pielavedelle kappelikirkkoa. Piispa antoikin luvan ja hänen allekirjoittamansa Pielaveden kappelin perustamiskirja on päivätty 15. päivälle helmikuuta 1683. Kappelin rakentaminen lienee aloitettu jo ennen kuin edes anottiin kappelin perustamislupaa. Ensimmäinen kirkko valmistui viimeistään vuonna 1691 Lammassaloon, jota on sittemmin nimitetty Kirkkosaareksi. Tähän kirkkoon liittyy laajalle levinnyt sanonta ”ahtaat paikat kuin Pielaveden kirkossa”.
Seurakunnan kolme ensimmäistä kirkkoa sijaitsivat Kirkkosaaressa, noin 15 kilometriä nykyisestä kirkonkylästä. Tänä päivänä vanhalla kirkkomaalla on jäljellä enää kellotapuli noin vuodelta 1748. Seurakunnan nykyinen kirkko valmistui vuonna 1878.
Kirje Joulupukille
Tässä Laurin kirje Joulupukille noin vuodelta 1950. Aika vaatimattomia oli toiveet verrattuna nykyajan lasten toiveisiin.