Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua V
Oulun kasarmilla ja Raatisa ja manniisisa oli silloin ensimmäisem maalimansovan aikana venäläistä sotaväkiä vissiin meleko palijo, sillä niitä näki melekeen aina kaupungillaki. Varsinki upseerit tuntu niin hirviän fiineiltä ku ne liikuskeli kavullla hianojen rouviesa kansa. Niistä lähti niin kova hajuveen tuaksuki, että se ylti ristim päähän vastatuuleenki.
Saini ja Väinö J. Tervaskari tekivät kuukauden pituisen työ/lomamatkan USAan 12.10 – 27.11.1958. Saini piti matkasta päiväkirjaa pieneen muistikirjaan, joka on tässä puhtaaksikirjoitettuna. Amerikkaan ei siihen aikaan noin vain menty, joten oli tämä matka Sainille ilmiselvästi ”Liisa Ihmemaassa”-seikkailu!
Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua I
Ei syntyvä sijjaasa kato. Niihän sitä pruukataan sanua, ja paikkasa kai se pittääki. Joka syntyy opettajan pojaksi se pyssyy opettajan poikana lopun ikkääsä. Mutta ei se kaikistell en mittään herkkukaan oo. Siinä ihimistä vaivaa varsinki alakuvuasina semmonen ”henkinen rasite”, josa onki kantamista.
Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua, III
Sinä kesänä, jona pikkusisko synty, meillä ei viälä ollu kesähuvilaa, ”villaa”, niinku herskapeilla ylleesä oli joko Hiatasaaresa taikka Oulujojella taikka Varijakasa, ja ruattalaisilla varsinki Toppilasa, vaikka ne siälä oli likellä satamaa. Mutta olipa pöhheikkö, josa meki kävviimmä niinku monet muut oululaiset. Pöhheikkö käsitti Hiatasaaren eteläpääj ja retirrannan. Siälä kasvo leppää ja pajua ja koivua, joijen siimeksesä oli mukava kelliskellä ja ahavetuttaa ittijään kauniina kesäsenä pyhäpäivänä.
– Läheppä Väinö isän kansa mummulaan.
Äiti se mulle näin sano, ja mieluinen kehotus se oliki, sillä mummula oli mieluinem paikka. Siälä oli vanhaäiti ja vanhaisä, elikkä mummu ja pappa niinku meillä sanottiin, ja Veikko-eno ja kaks musterija Tyyni ja Salli. Ja sitte siälä oli puusepävverstas, josa pappa ja eno höyläili ja sahhaili ja liimaili, ne ku oli molemmat puuseppiä. Ja sitte siälä oli jännittävät pimiät kiartoportaat, joita pitkin noustiin vinttikamariin.
Väinö J. Tervaskari kirjoitti meille pojilleen oheiset muistelot sotavuosiltaan Mikkelin Päämajassa vuosilta 1941-44. Huomaamme, että Isä oli paljossa mukana, ja olen iloinen, jos hänen kertomansa kiinnostaa seuraavaakin sukupolvea Tervaskareja.
Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua, VIII
Näin joulun alla isäni muistelo yhdestä joulusta noin 85 vuoden takaa. Siihen aikaan ilmeisesti oli jo joulupukkeja mutta se nykyajan iloinen, punanuttuinen ja savupiipun kautta yöllä sisään tuleva pukki on kyllä Coca-Colan pukki 1930-luvulta.
Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua VI
Itsenäinen Suomi täyttää nyt 90 vuotta. Laitan sukuportaaliin suvun luettavaksi Väinö J. Tervaskarin omat muistelot puutalojen Oulusta ajalta, jolloin Suomea itsenäistettiin.
Isäni kirjoitti muistelonsa alunperin vanhalla Oulun murteella. Minun oli pakko suomentaa sitä enemmän nykysuomeen, jotta sitä olisi helpompi lukea.
Laitan nyt ensimmäiseksi muisteloksi ajankohtaisuuden vuoksi numeron VI. Vedämme 6.12 lipun salkoon ja sytytämme kynttilän kunnioittaaksemme niitä kahta sukupolvea, joiden ansioista Suomi sai itsenäisyyden ja taisteli säilyttääkseen sen!
Tässä Laurin kirje Joulupukille noin vuodelta 1950. Aika vaatimattomia oli toiveet verrattuna nykyajan lasten toiveisiin.