Väinö J. Tervaskari: Lapsuuteni Oulua V
Oulun kasarmilla ja Raatisa ja manniisisa oli silloin ensimmäisem maalimansovan aikana venäläistä sotaväkiä vissiin meleko palijo, sillä niitä näki melekeen aina kaupungillaki. Varsinki upseerit tuntu niin hirviän fiineiltä ku ne liikuskeli kavullla hianojen rouviesa kansa. Niistä lähti niin kova hajuveen tuaksuki, että se ylti ristim päähän vastatuuleenki.
Ei syntyvä sijjaasa kato. Niihän sitä pruukataan sanua, ja paikkasa kai se pittääki. Joka syntyy opettajan pojaksi se pyssyy opettajan poikana lopun ikkääsä. Mutta ei se kaikistell en mittään herkkukaan oo. Siinä ihimistä vaivaa varsinki alakuvuasina semmonen ”henkinen rasite”, josa onki kantamista.