Tämä on Eemeli Mikko (Eemu) Taimen kirje appivanhemmilleen Juho ja Beata Laitiselle Ouluun.
Kirjekuoren päälle on joku kirjoittanut ”Eemeli Mikon kirje Väinö-pojan syntymästä Oulun isovanhemmille”. Kirjeen sisällöstä ilmenee, ettei tämä ensimmäinen ilmoitus Väinön syntymästä ole.
Tesjoella oli Eemun ensimmäinen opettajan paikka valmistumisensa jälkeen 1910–11. He olivat nyt hakeutumassa takaisin Ouluun, ja pääsivätkin, kuten nyt tiedetään.
Hiiku on Hilja Johannan kutsumanimi, kuten Eemu Eemeli Mikon.
Väinö Juhanin ”työnimenä” oli ilmeisesti kirjeessä mainittu Jussi.
Loviisa Tesjoki 25/6-11
Rakkaat kotolaiset
Me olemme jälleen taasen rauhoittuneet tänne vanhaan kotiimme. Hiiku oli Loviisan synnytyslaitoksella 10 vuorokautta umpeen. Eilen juhannuksena, Juhanin päivänä saavuimme tänne naapurin Pollella. Laitoksella oli hoito kerrassaan mainio. Hoitaja oli sitten kaikesta sielustaan se mikä oli. Ei mitenkään voi parempaa kuvitella, puhtaus ja siisteys kehuttavaa. Laitos, tosin uusi vielä, on saavuttanut sellaisen maineen, että Turustakin tulee tänne äitejä. Kaiken puolesta on matka päättynyt onnellisesti. Äiti ja poika ovat molemmat terveitä ja voimakkaita. Yhdessä me täällä puuhaamme. Minä kannan ja nostelen, keitän ja paistan – Hiiku on kuin ”pikku piällikkö”. Se on niin mainio asia, kun minulla on nyt aikaa. – Jos se suinkin on mahdollista, olemme entistä onnellisempia. Lujat meillä on sydämien suhteissa solunut ennestäänkin mutta, miten nyt lienee, eikö niitä poju vielä kyenne lujittamaan. Kiekeytymätön on ollut hyvän ja kauniin ajatus meillä pienoisemme alkukehityksestä saakka – kuin yhtämittaista rukousta. Toistemme eduksi olemme vointimme mukaan koettaneet kaiken toimintamme ohjata, joten mielialamme on ollut (julo?) koko ajan. Se on parhainta, mitä olemme antaneet. Elämä näyttää, mitä siitä on tuloksena. Saamme ainakin jo nähdä ruumiillista hyvinvointia pienoisessamme. – Hyvin vähäinen oli Hiikun hermostuminen ennen synnytystä ja jos se joskus vähän ilmeni, onnistuimme ymmärtämään aina toisiamme. Onnettomuus oli siinä vain, ettemme tienneet, että minäkin olisin saanut olla läsnä syntymishetkellä. Olisin tahtonut luonnollisilla silmillä nähdä riemua tuskien keskellä – kyllä tunsin ja tiesin, mitä nuori äitikin. Olen vakuutettu, että harvoin hoitaja on nähnyt sellaista äitiä ja siihen hän yhdessä ja toisessa suhteessa antoi todistavia viittauksiakin. Summa kaikesta tästä on se, että meitä on kohdannut suuri onni, joka antaa voimia elämää varten, kannustaa kulkua ylöspäin.
Tämä viikkohan se on sitten taasen merkillinen. Tuoneeko se nyt hyviä uutisia sieltä Oulusta vai tuoneeko tiedon, joka meistä näyttää pettymykseltä. Meille on niin monta kertaa jo käynyt vähän kepulisti, ettemme saa ajatella sinne eikä tänne, saamme aina sellaiset kilpailijat, jotka useimmiten ei etevämmyyden, vaan muiden syiden perustuksella vievät lihan kupista. Emme Oulun paikastakaan paljoa toivo, sillä sinne on tietysti monipuolisia hakijoita. Siitä, mitä Isä on toiminut eduksemme, olemme kiitollisia kaikessa tapauksessa ja voipa ne saada aikaan senkin, että meistä tulee oululaisia. Silloin syödäänkin meillä joulupäivällinen.
Kuten kortista huomasimme, saatte te vaalin tuloksesta tiedon ennemmin kuin me. Meillä on vähän kiire sitten, jos emme onnistu. Siitä syystä pyydän, että kerran vielä lähettäkää meille 5 yhteistä papinkirjaa ensi postissa tiedon saatuanne. Me pistämme pitkän siiman niin kuin viime syksynäkin; eiköhän tuo sitten onnistu. Paikkoja on vielä paljon auki, ei meillä leipä sentään ole vaarassa. Näin kun saamme teidän lähettäminä papink. voitamme ajassa 2 päivää, ja se on suuriarvoinen kiireisenä aikana.
Parhaimmassa tapauksessa saamme vielä vakinaisen paikan ja on vielä kaksoispaikkakin auki Lauritsalassa Lappeenrannan lähellä. Mistä johtuneekin, mutta me olemme tässä leipäkysymyksessä hyvin rauhallisia. Lieneekö jotain hyvin hyvää tulossa, – kukas tässä nyt pahaa osaisi ajatella!
Opettajavaali on tällä paikkakunnalla herättänyt aikalaista melua. Eukot ovat vähällä ruveta ”atressaamaan” johtokunnan toimenpidettä vastaan. Eivät tahtoisi sitä opettajaa, joka tänne tulee, meidät pitäisivät vaikka vähänkään aikaa. No, eihän me tänne jäisi nyt simminkään.
Monet kiitokset runosta, jonka pikku Jussi sai. Lehdet, kortit ja kirje ovat saapuneet, vaikka ei silloin vielä. Poika on kiltti, syö ja nukkuu. Eilen illalla kapaloin sen ensi kerran ja hiki päältä tippui, niin outoa oli se homma. Tänään koetan pestä. Saa nähdä, onko se yhtä tukalaa. Parin viikon perästä tulemme, jos terveinä ollaan. Monet terveiset meiltä kaikilta.